« Toukokuu 2018 »
Ma Ti Ke To Pe La Su
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      





Ensimmäinen ratatesti

Heinäkengän ensimmäinen testi tapahtui 9.3.2011 ja ajoittui peruskuntokauden loppuun ennen kuin ruuvia aletaan kiristämään ja nopeutta kaivellaan esiin. Testi uusitaan n. 2-3 kk kuluttua, jotta nähdään miten muuttuva treeni on toiminut.

Ähkyepisodin (ks. Heiniksen esittely) jälkeen meni kaksi kuukautta niin, että hevonen tuntui treenissä normaaliin verrattuna jaksamattomalta. Toipuminen otti oman aikansa. Tero olikin utelias näkemään, vaikuttiko tämä sairasjakso vielä hevosen fysiikassa, vaikka selkeä parantaminen treeneissä oli havaittavissa. Näppeihin tuntui siltä, että oli aika kiristää treeniruuvia. Hevonen tuntui hyvältä 1.40 vauhdeissa kankaalla ajettaessa eikä palautumisessa ollut huomautettavaa.

Testin ensimmäinen kierros vaatii ajajalta tarkkaa seurantaa. Ensin tuntuu, että syke ei nouse ja sitten se yhtäkkiä nouseekin liikaa. Huomioitavaa on myös mihin suuntaan testi ajetaan.  Joillakin hevosilla kilpailusuuntaan ajaminen voi nostaa sykettä todellisuutta enemmän. Täysivauhtinen kierros mentiin n. 1.36 -vauhtia, joten kankailla ajettu 1.40-vauhti on ollut valmennuksellisesti juuri oikea nopeus.

Teron kommentti täysivauhtisen kierroksen jälkeen oli; Tässäkö tämä oli? Saako tällä nyt ajaa hiitin? Kuten tuloksista nähdään, näppituntuma hevosen kunnosta piti täysin paikkansa.

Heinäkengän tulokset

Ulkoisesti testi vaikutti hevoselle helpolta. Testin aikana seurattiin syketasojen lisäksi hevosen nopeutta, jotta tulevaisuudessa voidaan seurata kehittymistä silläkin osa-alueella. Hevosten anaerobinen kynnys on tutkimuksissa määritetty 4 mmol/l (millimooliin per litra). Heinäkengällä tämä kynnys saavutettiin testissä hieman alle 200 sykkeellä. Maitohappoa syntyi maltillisesti täysivauhtisen kierroksen aikana (kohta ”täysiä”). Silloin kun mennään hevosen kuntoon nähden kovaa voivat maitohapot nousta jopa 30 mmol / litra. Palautuminen yllätti positiivisesti. Palauttelukierroksen jälkeen oltiin jo todella lähellä anaerobista rajaa (4 mmol/l). Viimeinen näyte otettiin 5 minuutin päästä edellisestä näytteestä. Hevosta ei palauteltu mitenkään tässä välissä, vaan se käveli radalta katokselle, jossa purettiin varusteet. Syke laski alle 70:n n. 10 minuutin kuluttua täysivauhtisesta kierroksesta.

Tulosten tulkintaa

Peruskuntokausi on siis onnistunut niin kuin valmentaja on sen tarkoittanutkin. Ratatestiä seuraavana päivänä Heinäkengältä tutkittiin lihasarvot, jotka olivat normaalin viiterajoissa. Palautuminen onnistui kaikin puolin erinomaisesti ja veriarvojen perusteella testi oli hevoselle niin helppo kuin ulkoinen olemus antoi olettaakin. Näinhän sen tuleekin olla tässä vaiheessa, jos peruskunto on kohdallaan.

Heinäkengän viimeinen näyte otettiin 5 minuuttia palautuskierroksen jälkeen, koska oli oletettavaa että palautuminen ei kestä kauan mikäli kaikki on kunnossa. Seuraavalla testikerralla lisäämme vielä yhden palautumisnäytteen, koska silloin on tarkoitus mennä jo kovempaa.

Heinäkengän tuloksista käy ilmi, että lihasten tottuminen maitohappoon tapahtuu tällä hetkellä optimaalisesti syketasolla 185 - 190, nopeuden ollessa 1.45 luokkaa. Jatkossa oikein sovitetun treenin pitäisi siirtää käyrää siten, että maitohappokynnys (4 mmol/l) tulee vastaan suuremmilla sykkeillä. Kilpailemista ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että Heinis pystyy juoksemaan kovempaa ennen kuin menee ”hapoille”. Seuraava ratatesti kertoo onko tähän päästy.